(Käsi)kirjailijaelämää

Äitiyslomani loppuu reilun viikon päästä. Vaikka varsinkin ensimmäiset puolitoista kuukautta menivät ihan vain vauvahuumassa (ja välillä tuskassakin), huomaan työhalujeni alkavan taas palata.

Olen katsonut imettäessäni erilaisia jenkkisarjoja saadakseni lisäinspiraatiota parhaillaan työn alla olevan televisiosarjan kirjoittamiseen. Jos haaveilette televisiokäsikirjoittajan urasta suosittelen lämpimästi seuraavien sarjojen katsomista, varsinkin putkeen (esim. DVD:ltä tai jenkki-iTunesista ostaen):

– Tällä hetkellä niin Neloselta kuin Canal Plussalta tuleva Weeds on aivan loistava (draama)komediasarja pilveä myyvästä perheenäidistä.

Sarjan katsominen muistutti minua siitä, miten tärkeää on tehdä päähenkilöistä inhimillisiä ja samaistuttavia, mutta myös jollain lailla ihailtavia. Vaikka sarjan päähenkilö Nancy tekee asioita, joita en ikinä normaalielämässä hyväksyisi, se, että hänet on laitettu pakkorakoon, hänellä on samoja puutteita kuin useimmissa meissä, mutta hän on silti rohkea ja urhea, saa minut olemaan hänen puolellaan. Samoin ihailen sitä, miten mahtavia koukkuja Weedsin käsikirjoittajat ovat sarjaan kirjoittaneet niin mainoskatkojen edelle kuin varsinkin osien loppuun.

– Moniavioisista mormoneista kertova Big Love tuli aikanaan Neloselta ja parhaillaan Canal Plussalta, mutta Weedsin tavoin ehdin nyt vasta katsomaan sen ensimmäisestä kaudesta tuoreimpaan kauteen asti.

Weedsin tavoin Big Love käsittelee aihetta, jota en halua jokapäiväisessä elämässäni kohdata. Silti sarjan päähenkilöt on kirjoitettu niin riipaisevan inhimillisiksi, etten voi muuta kuin myötäelää heidän kohtaloitaan. Big Love on ihan loistava esimerkki jännitteiden luomisesta päähenkilöiden välille. Tämä sarja aiheutti myös ahdistavimmat unet, mikä tässä tapauksessa lasketaan sarjan voitoksi.

– Ilmeisesti täällä lähinnä Ruotsin TV4 tuleva Glee on puolestaan ihanan kevyttä hömppää ja tarpeen Big Loven ahdistavasta tunnelmasta irti pääsemiseksi.

Kyseessä on parodinen musikaalihenkinen komediasarja lukiosta, jonka Espanjan opettaja Will päättää nostaa koulun esiintymiskerho Gleen uudelleen huipulle. Yleensä en ole mikään musikaalien ystävä, mutta Gleessä musiikkinumerot on sidottu tarinaan mielestäni onnistuneesti ja ovat niin hyviä, että lähes jokainen niistä on aiheuttanut minulle kylmät väreet. Vaikka sarjan hahmot ovat karikatyyrejä, ne ovat silti rakastettavia ja samaistuttavia. Gleestä en osaa ottaa oppia juuri kirjoittamaani sarjaan, mutta se inspiroi minua miettimään Suomeen sijoittuvaa vastaavaa sarjaa.

– Canal Plussalta ja Subilta parhaillaan tuleva 30 Rock on kaikkien aikojen rakkain komediasarjani — niin rakas että olen katsonut sen alkujaksoja uudestaan. 30 Rock sisältää loputtomasti esimerkkejä siitä, miten huumoria voidaan luoda niin väärinymmärryksillä, yllättävillä reaktioilla kuin liioittelulla. Jos haluat kehittyä komediakirjoittajana tai vaikkapa stand up -koomikkona, katso 30 rockia, analysoi sen vitsien rakenne ja yritä soveltaa niiden rakennetta johonkin omasta elämästäsi kumpuaviin tilanteisiin tai havaintoihin.

– Neloselta tuleva Flash Forward tuo mieleen Lostin ensimmäiset kaudet, jotka ahmin aikanaan DVD:ltä kesällä 2005 putkeen niin, etten uskaltanut enää nukkua yksin kotona… Toisin sanoen sarja on hyvä esimerkki jännityksen ja mysteerin rakentamisesta ja ylipäätään konseptista, joka saa ajattelemaan että “miksen mä keksinyt tota itse”.

Suren jo etukäteen sitä, että mikäli sarja jatkuu kovin monta kautta, stoori tuli väistämättä muuttumaan epäuskottavaksi ja vesitetyksi. Se kun on noiden jenkkisarjojen ongelma, että toisin kuin kauden tai pari kestävät brittisarjat tai suomisarjat, niitä tehdään niin kauan kuin katsojaluvut pysyvät kohtuullisen hyvinä. On huomattavasti helpompaa kirjoittaa kaksi timanttista kautta, joiden päätepiste on jo aloittaessa tiedossa, kuin kirjoittaa sarjaa, joka jatkuu vuodesta toiseen vielä senkin jälkeen, kun alkuperäinen idea on loppuun kaluttu.

– United States of Taraa olen katsonut lähinnä siksi, että olin utelias näkemään, mitä Junon kirjoittanut kohu-käsikirjoittaja ja entinen strippari Diablo Cody on saanut aikaan. Sivupersoonista kärsivä perheenäiti on loistava idea ja kohtuullisen hyvin kirjoitettu — varsinkin aiheen vaikeuden huomioiden. Tämä sarja ei koukuttanut minua ihan samalla tavalla kuin edellä mainitut sarjat, vaikka nautinkin sen nokkelasta dialogista. Ehkä osasyynä on se, että sarjan loppukoukut ovat tavallista heikommat ja välillä hetkittäin kokonaan puuttuvat.

Sarjoja on mahdollista katsoa paitsi DVD:ltä (tilaamalla niitä esim. Play.com:ista) ja jenkki-iTunesista (jos omistaa jenkkiluottokortin), myös televisiokanavien omilta sivuilta, jos onnistuu blokkaamaan suomi-IP-osoitteensa. Lisää aiheesta esimerkiksi  Hidemyass.com:ista.

Varsinkin halvemmat DVD-soittimet voi saada omalla vastuulla toistamaan jenkki-DVD-levyjä esimerkiksi täältä löytyvillä ohjeilla.

Uusi vuosi alkaa minulla parissakin mielessä todella uusilla kuvioilla. Ensimmäinen ja kaikkein isoin uudistus on tietysti esikoiseni syntymä, josta kerron hieman enemmän Kutri.net:in blogissa.

Toinen kiva asia on jatko-opintojen aloittaminen Taik:issa nyt tammikuussa. Harkitsin jatko-opintoja jo valmistuessani Taiteen maisteriksi Elokuvataiteen osaston käsikirjoituslinjalta vuonna 2005, mutta vasta nyt tutkimusaiheeni kiteytyi sellaiseen muotoon, että kehtasin hakea jatko-opiskelupaikkaa. Ilmeisesti se vakuutti professorini ja muut päättäjät, koska opiskelupaikka irtosi. Jee! Eli jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut, minun pitäisi olla 40. syntymäpäivääni mennessä Taiteen tohtori.

Maksamaton mainos, joka tuli mieleen ties mistä.

Jos olet harkinnut uuden Apple Macintosh -koneen ostoa ja satut asumaan pääkaupunkiseudulla, suosittelen lämpimästi että tsekkaat Tectorin tarjonnan. Pulju nimittäin myy Macceja samaan hintaan kuin Applen oma nettikauppa Apple Storekin — sillä erotuksella että jos haluat esim. saada koneeseesi lisämuistia, saatat saada konepakettisi halvemmalla (ja ennen kaikkea nopeammin!) Tectorista kuin Apple Storesta.

Vaikka Tector tarjoaa huoltoakin, olen itse huollattanut koneeni aina Helsingin Hietalahdessa (eli Kampin ja Ruoholahden välissä) sijaitsevassa MacHuollossa, jossa olen saanut aina mutkatonta ja olosuhteisiin (= työjonot) nähden tehokasta palvelua.

Eilen silmiin osui Kilroy-matkatoimisto, joka herätti muistoja vuosien takaa. Voi niitä aikoja, kun ensinnäkin sain opiskelijahintaisia lippuja, mutta jolloin reissujen varaaminen netistä oli hieman hankalampaa kuin nykyään.

Nykyään buukkaan itse kaikki reissuni suoraan netistä. Yleensä käyn katsomassa perushintatason Travellinkistä, jonka nettisivuista tykkään, ja joilla on usein yksi edullisimmista hinnoista  (jos kohta ei välttämättä edullisin) . Jos huomaan että jollain lentoyhtiöllä on erityisen halvat hinnat, käyn tsekkaamassa heidän sivuiltaan, voisiko lennot saada sieltä vieläkin halvemmalla. Monesti ei saa tai ainakaan yhtä monilla vaihtoehdoilla.

Uusin tuttavuuteni on halvat lennot -sivusto, jonka avulla löysin uusimmat halvimmat lennot.

Hotellien buukkaaminen onkin sitten hieman työläämpää, sillä yövyn mieluiten hotelleissa, joissa on hyvä hinta-laatu-suhde. Yleensä ensimmäiseksi suuntaan Tripadvisoriin katsomaan mitä muut netin käyttäjät sanovat matkakohteeni eri hotelleista.

Käyn läpi hotelleja suositummuusjärjestyksessä, kunnes löydän ainakin pari hyvän arvostelun saanutta vaihtoehtoa, joiden hintataso sopii matkabudjettiini ja sijainti on minulle mieluinen. Aika usein kyseessä on joku bed and breakfast -henkinen paikka.

Sen jälkeen käyn yleensä katsomassa hinnat hotellien omilta sivuilta. Olen todennut että lähes poikkeuksetta sieltä löytyy halvin hinta — varsinkin kun monilla hotelleja välittävillä nettisivuilla on kaikkia “kivoja” ylimääräisiä maksuja, joita ei välttämättä ilmoiteta ennen kuin hotellia varatessa.

Kun lennot ja hotelli on buukattu, voikin alkaa googlata nähtävyyksiä, hyviä rafloja ja shoppausmestoja, mutta se onkin toisen blogipostin aihe.

Suosittelen kaikille omien käsikirjoitustaitojen syventämisestä kiinnostuneille 10.-12. syyskuuta Helsingin Arabiassa järjestettävää Rethinking Screenwriting -seminaaria. Hintaa tapahtumalla on vaivaiset 75 euroa ja ilmoittautuminen on käynnissä juuri nyt. Tapahtuman järjestää Taideteollisen korkeakoulun Elokuva- ja lavastustaiteen osasto yhdessä Leedsin yliopiston Elokuva, valokuvaus ja televisio-osaston kanssa.

Ohjelmassa on lukuisia asiantuntevia luennoitsijoita ja kiinnostavia luentoja, jollaisia harvemmin pääsee kuulemaan täällä kotimaan kamaralla.

Nettisivustojeni uudistusvimmassa olen ajatellut päivittää ja laittaa uudelleen nettiin myös omat “kirjoitusopas”-sivustoni, mutta itseni tuntien käsis-osuuden valmistumista voidaan odottaa aikaisintaan syyskuussa.

Veljeni Jaakko aka DJ Control on hänkin näköjään ottanut taas omat sivunsa haltuun. Jos ette ole koskaan nähnyt Jaakkoa livenä ja tykkäätte energisestä meniningistä, suosittelen lämpimästi Beats and Stylesin keikkoja (jopa siinä tapauksessa ettei musiikki ihan täysin kolahda).

Tässä klippi Porvoosta viime joulukuusta (itse asiassa mä kuvasin lähikuvaosuudet):

Ja tässä yksi uusimmista Beats and Stylesin lempparivideoistani:

Kun taas olympiavuonna 1952 syntynyt äitini rakastaa tätä videota…:

Voidakseni päivittää kutri.net:iä olen saanut opiskella lisää Dreamweaverin ja CSS:n käyttöä. On ollut huippuihanaa huomata miten paljon tiedän jo vanhastaan ja ehkä vieläkin hienompaa oppia lisää.

Apuna oppimiseen käytän oikeasti käyttökelpoista ja loistavaa Lynda.com -sivustoa. Sen video-oppitunnit ovat todella selkeitä ja informatiivisia ja sen verran viihdyttäviä, että niitä jaksaa katsoa. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ymmärtävät kohtuullisesti englantia ja haluavat oppia käyttämään paremmin isoimpia ja tärkeimpiä tietokoneohjelmia.

Aika kaivaa tämäkin blogi taas haudasta.

Kutri.net sen sijaan on mennyt pitkälle ja ehdottoman välttämättömälle remonttitauolle.

Tällä kertaa bloggausapuna on iPhone. Vehje on ollut minulla jo keväästä lähtien, enkä voi enää kuvitella eläväni ilman sitä. Lisää aiheesta lähipäivinä.

Joka päivä oppii uutta. Yksi viimeisimmistä asioista jonka olen oppinut on YouTuben QuickListin käyttö. Eli että voit klikata hakutuloksissa tai “related videos” -listalla olevien videoiden tunnuskuvan vasemmassa alalaidassa olevaa plus merkkiä, jolloin ko. video siirtyy QuickListille.

Löydät linkin QuickListaasi YouTube-sivun  oikeasta ylälaidasta. Klikkaa siellä “Play Quicklist” ja YouTube soittaa kaikki listalla olevat videot putkeen.

Lisää vinkkejä YouTuben omasta videoavusta.

Firefoxiin, uuteen rakkauteeni Flockiin ja ilmeisesti muihinkin Mozilla-pohjaisiin selaimiin sopiva Read it Later -plugin on ihan ehdoton mun kaltaisille seikkailijagooglaajille, jotka törmäävät jatkuvasti kiinnostaviin juttuihin, joita eivät ehtisi just sillä hetkellä lukea ja jotka eivät ole varsinaisen kirjanmerkin arvoisia.